UNELMISTA TOTTA

''Joskus me sitten lähetään yhdessä sinne, ei haittaa vaikka 

siihen menis vuosia, mutta joku päivä me vielä tehdään se.''

Mä en ole kauheasti lyhyen elämäni aikana vielä matkustellut. Rhodos, Mallorca ja Kanarian saaret sekä tietysti tuolla suomenlahden toisella puolella oleva päiväristeilyjen kohdemaa. Muutamien vuosien ajan on ollut yksi maa, johon on ollut palava halu päästä - parhaan ystäväni kanssa tietenkin. Lontoo, Englanti. Viime keväänä se oli vielä kaukainen haave, koska matkustus ja eritoten Lontoo keventävät lompakkoa tuntuvasti. Loppukesästä kuitenkin rupesimme yhden yhteisen kaverimme kanssa puhumaan, että entä jos. Entä jos vaan otettaisiin ja varattaisiin matkat, kesätyörahat olivat tilillä ja niille halusin jotain fiksua käyttötarkoitusta. Jonkin aikaahan siinä meni, kun piti sumplia kaikki läpi. Missä yövytään, hotellit on niin kalliita, millon lähdetään, kauan ollaan, millä lennetään ja sitä rataa. Minun ollessa vielä alaikäinen piti myös miettiä, että kuka saadaan vähän katsomaan peräämme, jotta porukat päästivät lähtemään. Loppuvuodesta kaikki rupesi kuitenkin olemaan selvää ja lennot varattiin, mistä alkoikin sitten armoton päivien laskenta. 

17.3 hypättiin kaverini kanssa bussiin, jolla suunnattiin Helsinkiin porukkamme kolmannen osapuolen luokse yöksi. Seuraavana aamuna herätys soi tajuttoman aikaisin, mutta se ei haitannut miettien mikä meitä odotti. Lentokentällä kaikki sujui hyvin, päästiin portille ajoissa ja pian oltiinkin jo koneessa matkalla Heathrown lentokentälle. Siinä oli vähän epätodellinen olo, että nytkö se tapahtuu. Yksi suurimmista unelmista, vieressä kaksi ihanaa ystävää ja Lontoossa odotti upea asunto viideksi päiväksi ihan vain meidän käyttöömme. 

Asuttiin oikeella suburbia-alueella, joten päästiin näkemään sitä oikeaa Englantilaista elämää. Alue oli onneksi rauhallinen, vaikkakin parin minuutin kävelymatkan päässä oli niitä hieman levottomimpiakin asutuksia. Kauheasti ei asunnolla kuitenkaan aikaa vietetty, vaan otettiin jokaisesta hetkestä kaikki irti. Käveltiin joka päivä jalat kipeiksi, käytiin katsomassa tunnettuja nähtävyyksiä, suhailtiin metrolla sinnetänne ja rakastuttiin entistä syvemmin Lontooseen. Kaikki ihmiset olivat niin ystävällisiä, ensimmäisenäkin päivänä kaverini kysyi neuvoa postimieheltä ja hän piirsi meille kartan, vaikka työt odottivat.

Jokaisesta päivästä on niin paljon kerrottavaa, että ei ole mitään järkeä sovittaa kaikkea yhteen postaukseen. Niinpä aion tehdä monta Lontoo-postausta ja kertoa suhteellisen yksityiskohtaisesti matkastamme. Kuviakin on tulossa paljon, vaikkakin suurin osa on otettu kännykällä, kun en jaksanut raahata kameraa kokoajan mukana. Mutta see you, seuraavaan postaukseen!

Hengissä

Melkein kuukausi hiljaiseloa, vaikka blogi on kyllä päivättäin päässä pyörinyt. Työssäoppiminen alkoi heti loman jälkeen, joten työt on vienyt suurimman osan mun ajasta. Oon kyllä töiden puolesta kuvaillut, mutta ne kuvat ei tänne blogiin kuitenkaan kuulu. Joitain uusia heppakuvia viime viikonlopun Tervon reissulta mulla kyllä olis, mutta nekin niin huonolaatuisia että suosiolla jätän julkaisematta. Joten jospa tää taas tästä, kunhan saadaa kavereiden kanssa toteutettua suunnitteilla olevia kuvauksia. :-)

Lomalta paluu

Heippa taas pitkästä aikaa! Lomailin parisen viikkoa äitini luona Etelä-Suomessa ja kone jäi siksi ajaksi tänne Kuopion kotiin. Viime postauksesta onkin pian kolme viikkoa, joten on ihana palata takaisin blogin pariin. Mitä kaikkea onkaan sitten ehtinyt tapahtua näiden viikkojen aikana? Vietin ihanan perinteitä pursuavan joulun, sain monia ihania joululahjoja ja söin jouluruokaa. Vuosikin on ehtinyt jo vaihtua, minulla melko rauhallisissa merkeissä. Ystäväni tuli meille ja saimme olla ihan kahden, katseltiin leffoja, polteltiin tähtisädetikkuja ja höpöteltiin niitä näitä. Tehtiin tortilloja, käytiin pitkällä lenkillä koiran kanssa ja nukuttiin pitkään. Koko loma on ollut aivan ihana, olen saanut viettää paljon aikaa perheen ja sukulaisten kanssa sekä nähdä pitkästä aikaa parasta ystävääni. Kuvia en kauheasti ole ottanut, mutta koitin niistä muutamista saada jotain julkaisukelpoista blogiinkin. :-) Postauksen lopussa kerron pienen äksidentin, mikä kameralleni kävi...

[1] Mams ♥ [2] Hengasin entisessä, nykyään porukoiden huoneessa yksi ilta. Tuli jotenkin neljän vuoden takaset jutut niin hyvin mieleen.. [1] Pikkuveikka ♥ [2] Meidän mustat karvalapset.[1] Oltiin yksi ilta kodalla perheen ja kaverini Karon kanssa! [2] Oon nyt ollut about viikon kamalassa nuhassa, nyt onneksi jo hieman parempaan päin. Joten kuuma mehu on ollut se juttu![1] Ihana ihana ihana joululahja parhaalta ystävältäni. ♥♥ [2] Venattiin Jasun kanssa pizzeriassa ruokia ja joo...

Älkää ikinä laittako kameraa ''hetkeksi'' johonkin ei niin näkyvään paikkaan. Laitoin kamerani mukamas juurikin hetkeksi meidän ulkorappusille, mutta sinnehän se sitten unohtui - kaatosateeseen. Kun porukat tuli kotiin ja äiti huusi, että Nea ootko tietonen mikä täällä rappusilla on niin pieni pala nousi kurkkuun. Otin akun sekä linssin pois ja jätin kameran kuivumaan rauhassa pariksi päiväksi. Eilen sitten koitin toimiiko se ja toimi. ♥ Huh, tästä lähin olen hieman varovaisempi...!