''Joskus me sitten lähetään yhdessä sinne, ei haittaa vaikka
siihen menis vuosia, mutta joku päivä me vielä tehdään se.''
Mä en ole kauheasti lyhyen elämäni aikana vielä matkustellut. Rhodos, Mallorca ja Kanarian saaret sekä tietysti tuolla suomenlahden toisella puolella oleva päiväristeilyjen kohdemaa. Muutamien vuosien ajan on ollut yksi maa, johon on ollut palava halu päästä - parhaan ystäväni kanssa tietenkin. Lontoo, Englanti. Viime keväänä se oli vielä kaukainen haave, koska matkustus ja eritoten Lontoo keventävät lompakkoa tuntuvasti. Loppukesästä kuitenkin rupesimme yhden yhteisen kaverimme kanssa puhumaan, että entä jos. Entä jos vaan otettaisiin ja varattaisiin matkat, kesätyörahat olivat tilillä ja niille halusin jotain fiksua käyttötarkoitusta. Jonkin aikaahan siinä meni, kun piti sumplia kaikki läpi. Missä yövytään, hotellit on niin kalliita, millon lähdetään, kauan ollaan, millä lennetään ja sitä rataa. Minun ollessa vielä alaikäinen piti myös miettiä, että kuka saadaan vähän katsomaan peräämme, jotta porukat päästivät lähtemään. Loppuvuodesta kaikki rupesi kuitenkin olemaan selvää ja lennot varattiin, mistä alkoikin sitten armoton päivien laskenta.
17.3 hypättiin kaverini kanssa bussiin, jolla suunnattiin Helsinkiin porukkamme kolmannen osapuolen luokse yöksi. Seuraavana aamuna herätys soi tajuttoman aikaisin, mutta se ei haitannut miettien mikä meitä odotti. Lentokentällä kaikki sujui hyvin, päästiin portille ajoissa ja pian oltiinkin jo koneessa matkalla Heathrown lentokentälle. Siinä oli vähän epätodellinen olo, että nytkö se tapahtuu. Yksi suurimmista unelmista, vieressä kaksi ihanaa ystävää ja Lontoossa odotti upea asunto viideksi päiväksi ihan vain meidän käyttöömme.
Asuttiin oikeella suburbia-alueella, joten päästiin näkemään sitä oikeaa Englantilaista elämää. Alue oli onneksi rauhallinen, vaikkakin parin minuutin kävelymatkan päässä oli niitä hieman levottomimpiakin asutuksia. Kauheasti ei asunnolla kuitenkaan aikaa vietetty, vaan otettiin jokaisesta hetkestä kaikki irti. Käveltiin joka päivä jalat kipeiksi, käytiin katsomassa tunnettuja nähtävyyksiä, suhailtiin metrolla sinnetänne ja rakastuttiin entistä syvemmin Lontooseen. Kaikki ihmiset olivat niin ystävällisiä, ensimmäisenäkin päivänä kaverini kysyi neuvoa postimieheltä ja hän piirsi meille kartan, vaikka työt odottivat.
Jokaisesta päivästä on niin paljon kerrottavaa, että ei ole mitään järkeä sovittaa kaikkea yhteen postaukseen. Niinpä aion tehdä monta Lontoo-postausta ja kertoa suhteellisen yksityiskohtaisesti matkastamme. Kuviakin on tulossa paljon, vaikkakin suurin osa on otettu kännykällä, kun en jaksanut raahata kameraa kokoajan mukana. Mutta see you, seuraavaan postaukseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti