YOU JUST STAND STILL, LOOK PRETTY

♥

KIVA NÄHDÄ TAAS

Pari kuukautta on ollut aika raskaita, kun on pitäny tasapainotella koulun ja töiden välillä, harrastaa joskus sosiaalista elämää ja jostain löytää itellenikin kunnolla aikaa. Kaksi jälkimmäistä on jäänyt vähän heitteille, mutta ainakin töissä on ollut kivaa ja koulussa päässyt näkemään kavereita. Nyt alkoi kesäloma ja vaikka työt jatkuvat, koulun poisjäänti arjesta helpottaa suuresti. Mulla on paljon juttuja joita haluan tänä kesänä toteuttaa, ihan sellasia pikkusia, mutta kuitenkin suuria piristeitä arjen keskellä. Tässä siis hieman esimakua siitä mitä mun kesä tulee sisältämään!

Vietä koko yö ulkona ystävien kanssa.

Jussina syömään hattaraa lintsille parhaan ystävän kanssa.

All Time Low: keikka.

Kahen vuoden talviturkki menemään!

Ekstempore reissu toiseen kaupunkiin.

Kisamatka (ratsastus) ystävän kanssa.

Mansikkamaalle äidin kanssa. ♥

Työt tosiaan täyttävät aika reippaasti mun kesän, mutta kyllä pari lomaviikkoakin joukkoon mahtuu. Oon päättänyt, että sillon en istu koneella vaan oikeasti teen kaikkea maan ja taivaan väliltä. Otan ihan kaiken ilon irti niistä päivistä, kun ei tarvitse hoitaa velvollisuuksia ja tsekkailla sähköpostia joka toinen minuutti.

Tervetuloa kesä 2015, please be awesome!

JOKA HETKESTÄ KAIKKI IRTI

Kun tälläset suomijuntit lähettää ensitöikseen kolmistaan selviytymään Lontoossa paikasta A paikkaan B, mitä voi odottaa? Ei ainakaan täydellistä suoritusta, jossa kaikki menee kuin rasvattu. Ensimmäinen bussimatka meni hyvin, toinen ei niinkään. Jäätiin joitakin kilometrejä liian aikaisin pois kyydistä ja sitten roudattiin matkalukkuja pitkin poikin. Ilma oli onneksi kiva, lämmintä vaikkakin tuulista. Oli tosiaan tarkoitus päästä lentokentältä meidän kämpän lähelle, jossa meitä oltiin vastassa. Kyllä me loppuenlopuksi päästiin ihan talolle asti ja voi kun se olikin ihana! Ihanan valoisa ja kotoisa, pieni söpö englantilaiskoti.

Kämpällä syötiin, juteltiin niitä näitä ja suunniteltiin hieman tulevia päiviä. Olo oli vieläkin niiiiin epätodellinen, siellä me nyt oltiin; Lontoossa, Englannissa, toteuttamassa meidän unelmia. Mentiin illaksi tutustumaan Kingstoniin, kun aivan talon edestä kulki suora bussi sinne. Kyseisestä paikasta muodostui ainakin itselleni ihan ehdoton lemppari matkan aikana. Sieltä löytyi kaikkea tarvittavaa sopivassa mittakaavassa; ruoka- ja vaatekauppoja (PRIMARK), mukavasti elämää ja hyvät kulkuyhteydet niin bussilla kuin junallakin. Kaikki oli yhtä suurta wow-elämystä aina kauppojen valikoimista rakennuksiin ja siihen rakastettavan ärsyttävään brittiaksenttiin. En oikein tiedä mitä muuta voisin Kingstonista sanoa, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. ♥

Seuraavana päivänä suunnitelmissa oli mennä aamusta junalla Waterloohun, sieltä metrolla Camdeniin ja tutustua siihen paljon puhuttuun turistirysään. Se ei ollut täysin sitä mitä odotin, mutta en kyllä pettynytkään. Paljon kojuja, joissa tarjonta kylläkin toisti itseään. American Apparel, Vans ja Urban Outfitters piti tietysti myös vilkaista läpi. Hirveästi tuntui olevan jonkinlaisia luokkia liikkellä, tiedä sitten onko se Lontoossa ihan arkipäivää. Ihmisiä oli tietysti paljon ja vaikka se mua yleensä hirveästi ahdistaa, ei koko Lontoon reissun aikana tullut sellaista yök ihmisiä äkkiä pois-fiilistä.

Camdenissa syötiin jonkinsortin kiinalaista ruokaa ja heti sen jälkeen jatkettiin matkaa seuraavaan paikkaan. Yhdellä meistä oli illalla luvassa keikka, joten ei ollut hirveän pitkiä aikoja ''tuhlattavaksi'' yhdessä paikassa. Camdenista matka jatkui siis metrolla Piccadilly Circukseen, josta käveltiin Oxford Streetille. Käytiin muutamissa kaupoissa matkan varrella, mm. Hollisterilla ja mitäpä siihen sanoisi, vähän eri tasoa nuo kaupat siellä verrattuna Suomeen. Oxford Streetillä sekä Piccadillyssä ihmismäärä oli jo sen verta valtaisa, että Helsingin ruuhkat rupesivat tuntumaan säälittävän pieniltä. Piipahdettiin hieman pidempi aika myös Hamley'ssä ja voi miten hyvä fiilis siellä tuli itsellekin, kun työntekijät olivat niin hyväntuulisia ja iloisia, touhuamassa kokoajan kaikkea!
Oxford Streetiltä lähdettiin metrolla takaisin Waterloohun ja sieltä junalla Malden Manoriin, josta oli 5min kävelymatka asunnolle. Matkan varrella pysähdyttiin kämpän lähellä olevaan leikkipuistoon, josta sisäiset lapset pääsivät valloilleen - varsinkin Matildalla ja Jasulla. :-D Illalla, kun Matilda oli lähtenyt keikalle oli mun ja Jasun tarkoitus lähteä käymään Kingstonissa. Jostain syystä bussi ei kuitenkaan sillä hetkellä kulkenut, joten päädyttiin kävelemään Tolworthiin ruokakauppaan. Kyseinen kauppa oli M&S, joka nimettiin kaupaksi, jossa kiireiset asianajajat käyvät, kun ei eivät ehdi tehdä lapsilleen ruokaa. Illalla jalat oli kipeät, mutta kukaan ei valittanut mistään - oltiinhan me Lontoossa.

UNELMISTA TOTTA

''Joskus me sitten lähetään yhdessä sinne, ei haittaa vaikka 

siihen menis vuosia, mutta joku päivä me vielä tehdään se.''

Mä en ole kauheasti lyhyen elämäni aikana vielä matkustellut. Rhodos, Mallorca ja Kanarian saaret sekä tietysti tuolla suomenlahden toisella puolella oleva päiväristeilyjen kohdemaa. Muutamien vuosien ajan on ollut yksi maa, johon on ollut palava halu päästä - parhaan ystäväni kanssa tietenkin. Lontoo, Englanti. Viime keväänä se oli vielä kaukainen haave, koska matkustus ja eritoten Lontoo keventävät lompakkoa tuntuvasti. Loppukesästä kuitenkin rupesimme yhden yhteisen kaverimme kanssa puhumaan, että entä jos. Entä jos vaan otettaisiin ja varattaisiin matkat, kesätyörahat olivat tilillä ja niille halusin jotain fiksua käyttötarkoitusta. Jonkin aikaahan siinä meni, kun piti sumplia kaikki läpi. Missä yövytään, hotellit on niin kalliita, millon lähdetään, kauan ollaan, millä lennetään ja sitä rataa. Minun ollessa vielä alaikäinen piti myös miettiä, että kuka saadaan vähän katsomaan peräämme, jotta porukat päästivät lähtemään. Loppuvuodesta kaikki rupesi kuitenkin olemaan selvää ja lennot varattiin, mistä alkoikin sitten armoton päivien laskenta. 

17.3 hypättiin kaverini kanssa bussiin, jolla suunnattiin Helsinkiin porukkamme kolmannen osapuolen luokse yöksi. Seuraavana aamuna herätys soi tajuttoman aikaisin, mutta se ei haitannut miettien mikä meitä odotti. Lentokentällä kaikki sujui hyvin, päästiin portille ajoissa ja pian oltiinkin jo koneessa matkalla Heathrown lentokentälle. Siinä oli vähän epätodellinen olo, että nytkö se tapahtuu. Yksi suurimmista unelmista, vieressä kaksi ihanaa ystävää ja Lontoossa odotti upea asunto viideksi päiväksi ihan vain meidän käyttöömme. 

Asuttiin oikeella suburbia-alueella, joten päästiin näkemään sitä oikeaa Englantilaista elämää. Alue oli onneksi rauhallinen, vaikkakin parin minuutin kävelymatkan päässä oli niitä hieman levottomimpiakin asutuksia. Kauheasti ei asunnolla kuitenkaan aikaa vietetty, vaan otettiin jokaisesta hetkestä kaikki irti. Käveltiin joka päivä jalat kipeiksi, käytiin katsomassa tunnettuja nähtävyyksiä, suhailtiin metrolla sinnetänne ja rakastuttiin entistä syvemmin Lontooseen. Kaikki ihmiset olivat niin ystävällisiä, ensimmäisenäkin päivänä kaverini kysyi neuvoa postimieheltä ja hän piirsi meille kartan, vaikka työt odottivat.

Jokaisesta päivästä on niin paljon kerrottavaa, että ei ole mitään järkeä sovittaa kaikkea yhteen postaukseen. Niinpä aion tehdä monta Lontoo-postausta ja kertoa suhteellisen yksityiskohtaisesti matkastamme. Kuviakin on tulossa paljon, vaikkakin suurin osa on otettu kännykällä, kun en jaksanut raahata kameraa kokoajan mukana. Mutta see you, seuraavaan postaukseen!

Hengissä

Melkein kuukausi hiljaiseloa, vaikka blogi on kyllä päivättäin päässä pyörinyt. Työssäoppiminen alkoi heti loman jälkeen, joten työt on vienyt suurimman osan mun ajasta. Oon kyllä töiden puolesta kuvaillut, mutta ne kuvat ei tänne blogiin kuitenkaan kuulu. Joitain uusia heppakuvia viime viikonlopun Tervon reissulta mulla kyllä olis, mutta nekin niin huonolaatuisia että suosiolla jätän julkaisematta. Joten jospa tää taas tästä, kunhan saadaa kavereiden kanssa toteutettua suunnitteilla olevia kuvauksia. :-)

Lomalta paluu

Heippa taas pitkästä aikaa! Lomailin parisen viikkoa äitini luona Etelä-Suomessa ja kone jäi siksi ajaksi tänne Kuopion kotiin. Viime postauksesta onkin pian kolme viikkoa, joten on ihana palata takaisin blogin pariin. Mitä kaikkea onkaan sitten ehtinyt tapahtua näiden viikkojen aikana? Vietin ihanan perinteitä pursuavan joulun, sain monia ihania joululahjoja ja söin jouluruokaa. Vuosikin on ehtinyt jo vaihtua, minulla melko rauhallisissa merkeissä. Ystäväni tuli meille ja saimme olla ihan kahden, katseltiin leffoja, polteltiin tähtisädetikkuja ja höpöteltiin niitä näitä. Tehtiin tortilloja, käytiin pitkällä lenkillä koiran kanssa ja nukuttiin pitkään. Koko loma on ollut aivan ihana, olen saanut viettää paljon aikaa perheen ja sukulaisten kanssa sekä nähdä pitkästä aikaa parasta ystävääni. Kuvia en kauheasti ole ottanut, mutta koitin niistä muutamista saada jotain julkaisukelpoista blogiinkin. :-) Postauksen lopussa kerron pienen äksidentin, mikä kameralleni kävi...

[1] Mams ♥ [2] Hengasin entisessä, nykyään porukoiden huoneessa yksi ilta. Tuli jotenkin neljän vuoden takaset jutut niin hyvin mieleen.. [1] Pikkuveikka ♥ [2] Meidän mustat karvalapset.[1] Oltiin yksi ilta kodalla perheen ja kaverini Karon kanssa! [2] Oon nyt ollut about viikon kamalassa nuhassa, nyt onneksi jo hieman parempaan päin. Joten kuuma mehu on ollut se juttu![1] Ihana ihana ihana joululahja parhaalta ystävältäni. ♥♥ [2] Venattiin Jasun kanssa pizzeriassa ruokia ja joo...

Älkää ikinä laittako kameraa ''hetkeksi'' johonkin ei niin näkyvään paikkaan. Laitoin kamerani mukamas juurikin hetkeksi meidän ulkorappusille, mutta sinnehän se sitten unohtui - kaatosateeseen. Kun porukat tuli kotiin ja äiti huusi, että Nea ootko tietonen mikä täällä rappusilla on niin pieni pala nousi kurkkuun. Otin akun sekä linssin pois ja jätin kameran kuivumaan rauhassa pariksi päiväksi. Eilen sitten koitin toimiiko se ja toimi. ♥ Huh, tästä lähin olen hieman varovaisempi...!

Talvista

Ihana lumi ja talvi rupeaa pikkuhiljaa olemaan täällä, tätä onkin odotettu jo ihan pieni tovi. Postauksen kuvat ovatkin tämän talven ensimmäiset räpsyt tältä päivältä. Koulumatkalla tokaisin Saaralle, että hei käydäänkö nappaamassa nopeasti muutamat kuvat ja niin myös tehtiin. Hieman kädet jäätyi ja jalat tärisi kotiin päästessä, mutta mitäpä pienistä.

Mulla alkoi tänään loma, koska ajattelin skipata huomisen joulujuhlan. Ensi viikon maanantaina pääsen vihdoin lähtemään äitille, mutta sitä ennen olisi vielä vaikka ja mitä tehtävää Kuopiossa. Tämän illan kuitenkin olen pyhittänyt lahjojen paketoinnille ja Drop Dead Divalle, koska niiden parissa on hyvä rentoutua. Koulussa oli oikea tiukka loppurutistus, tiistaina istuin puoli kuuteen asti siellä tunnollisena oppilaana. Muutama kurssi jäi kesken, mutta niitä pystyn onneksi tekemään hyvin kotoa käsin. Ja totta tosiaan, mulla alkaa tammikuun alusta työssäoppiminen! Sitä odotan enemmän kuin innoissani, koska pääsee vihdoin kokeilemaan taitoja ihan tositilanteessa.

Palailen toivottavasti huomenissa jälleen blogin pariin, koska postausideoita olisi vaikka millä mitalla ja luonnoksissakin jo muutamat aluillaan. Kuvia olisi hirveä kasa julkaisematta tb meiningillä. Joten seuravaan postaukseen asti heissulivei ja hyvää Joulun odotusta kaikille! ♥ Ps. Kokeilin itselleni aivan uutta filtteriä enkä oikein tiedä mitä mieltä näihin oisin. Värit menevät ehkä himpun verran liian...ne vain ovat liian.

Kuopion Kalevan Kisat 2014

Ajattelin nyt kertoa hieman tämän vuoden merkittävimmästä tapahtumasta itselleni valokuvauksen saralla. Muistan vieläkin elävästi, kun isäni vuonna 2013 kertoi, että pääsisin kuvaamaan Kuopion Kalevan Kisoihin 2014. Siinä sitten vuoden päivät panikoin enemmän ja vähemmän miettien miten tulen ikinä saamaan julkaisukelpoisia kuvia sellaisesta tapahtumasta. Onneksi pääsin kuvaamaan muihin yleisurheilutapahtumiin ennen tuota isointa koitosta, joten yleisurheilukuvaamisen salat tulivat edes hieman tutuiksi. Mua on aina ahdistanut isot ihmismassat ja tietäessäni, että kisoissa olisi satoja ihmisiä joiden seassa minun pitäisi puikkelehtia kameran kanssa...ajatus oli aivan äärettömän pelottava. Niin vain kesä 2014 tuli, satsattiin hyvään uuteen linssiin ja kisaviikko lähestyi jo hurjaa vauhtia. 

Olin kesätöissä järjestävällä seuralla ja hommiini kuului somen päivittäminen sekä tietysti valokuvaaminen. Tein myös muita mukavia pikkuhommia, kuten jaoin vapaaehtoisille yms. paitoja sekä kiinnittelin kaulanauhoja kulkukortteihin. (vai mitä ikinä olivatkaan...) Oli huikeaa nähdä läheltä miten kisa-alue nousi pystyyn ja tietysti itse kisojen aikaan toimintaa muuallakin kuin kentällä. 

Kisojen aikaan mediatila tuli tutuksi, kun siellä istuin muokkailemassa kuvia ja tykittämässä  niitä kokoajan Kalevan Kisojen facebook-sivuille. Päivittelin myös kisojen virallisille nettisivuille uutisia ja mä kyllä nautin ihan jokaisesta hetkestä. Vaikka välillä valittelin miten väsyttää ja päivät on pitkiä, jalkoihin sattuu eikä enää jaksa käydä ottamassa siitä yhdestä naisten satasesta kuvia. Kisat menivät aivan älyttömän nopeasti ja en voi olla muuta kuin kiitollinen, että sain olla mukana tuollaisessa tapahtumassa. Se oli mulle oikeasti suuri juttu, mä opin hirveästi valokuvaamisesta ja sen parissa työskentelystä. 

Koko kisaviikolta muistikortille tallentui satoja ja satoja kuvia, en tiedä olenko ihan hakoteillä jos puhun 1000-2000 kuvasta. Tässä siis todellakin aivan minimaalinen murto-osa niistä kaikista. Toivottavasti mulle tulee joskus vielä yhtä upea mahdollisuus päästä näin lähelle kuvaamaan jotain suurta tapahtumaa. Tuo viikko kyllä vain vahvisti mun mieltä siitä, että valokuvaus on se juttu.