JOKA HETKESTÄ KAIKKI IRTI

Kun tälläset suomijuntit lähettää ensitöikseen kolmistaan selviytymään Lontoossa paikasta A paikkaan B, mitä voi odottaa? Ei ainakaan täydellistä suoritusta, jossa kaikki menee kuin rasvattu. Ensimmäinen bussimatka meni hyvin, toinen ei niinkään. Jäätiin joitakin kilometrejä liian aikaisin pois kyydistä ja sitten roudattiin matkalukkuja pitkin poikin. Ilma oli onneksi kiva, lämmintä vaikkakin tuulista. Oli tosiaan tarkoitus päästä lentokentältä meidän kämpän lähelle, jossa meitä oltiin vastassa. Kyllä me loppuenlopuksi päästiin ihan talolle asti ja voi kun se olikin ihana! Ihanan valoisa ja kotoisa, pieni söpö englantilaiskoti.

Kämpällä syötiin, juteltiin niitä näitä ja suunniteltiin hieman tulevia päiviä. Olo oli vieläkin niiiiin epätodellinen, siellä me nyt oltiin; Lontoossa, Englannissa, toteuttamassa meidän unelmia. Mentiin illaksi tutustumaan Kingstoniin, kun aivan talon edestä kulki suora bussi sinne. Kyseisestä paikasta muodostui ainakin itselleni ihan ehdoton lemppari matkan aikana. Sieltä löytyi kaikkea tarvittavaa sopivassa mittakaavassa; ruoka- ja vaatekauppoja (PRIMARK), mukavasti elämää ja hyvät kulkuyhteydet niin bussilla kuin junallakin. Kaikki oli yhtä suurta wow-elämystä aina kauppojen valikoimista rakennuksiin ja siihen rakastettavan ärsyttävään brittiaksenttiin. En oikein tiedä mitä muuta voisin Kingstonista sanoa, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. ♥

Seuraavana päivänä suunnitelmissa oli mennä aamusta junalla Waterloohun, sieltä metrolla Camdeniin ja tutustua siihen paljon puhuttuun turistirysään. Se ei ollut täysin sitä mitä odotin, mutta en kyllä pettynytkään. Paljon kojuja, joissa tarjonta kylläkin toisti itseään. American Apparel, Vans ja Urban Outfitters piti tietysti myös vilkaista läpi. Hirveästi tuntui olevan jonkinlaisia luokkia liikkellä, tiedä sitten onko se Lontoossa ihan arkipäivää. Ihmisiä oli tietysti paljon ja vaikka se mua yleensä hirveästi ahdistaa, ei koko Lontoon reissun aikana tullut sellaista yök ihmisiä äkkiä pois-fiilistä.

Camdenissa syötiin jonkinsortin kiinalaista ruokaa ja heti sen jälkeen jatkettiin matkaa seuraavaan paikkaan. Yhdellä meistä oli illalla luvassa keikka, joten ei ollut hirveän pitkiä aikoja ''tuhlattavaksi'' yhdessä paikassa. Camdenista matka jatkui siis metrolla Piccadilly Circukseen, josta käveltiin Oxford Streetille. Käytiin muutamissa kaupoissa matkan varrella, mm. Hollisterilla ja mitäpä siihen sanoisi, vähän eri tasoa nuo kaupat siellä verrattuna Suomeen. Oxford Streetillä sekä Piccadillyssä ihmismäärä oli jo sen verta valtaisa, että Helsingin ruuhkat rupesivat tuntumaan säälittävän pieniltä. Piipahdettiin hieman pidempi aika myös Hamley'ssä ja voi miten hyvä fiilis siellä tuli itsellekin, kun työntekijät olivat niin hyväntuulisia ja iloisia, touhuamassa kokoajan kaikkea!
Oxford Streetiltä lähdettiin metrolla takaisin Waterloohun ja sieltä junalla Malden Manoriin, josta oli 5min kävelymatka asunnolle. Matkan varrella pysähdyttiin kämpän lähellä olevaan leikkipuistoon, josta sisäiset lapset pääsivät valloilleen - varsinkin Matildalla ja Jasulla. :-D Illalla, kun Matilda oli lähtenyt keikalle oli mun ja Jasun tarkoitus lähteä käymään Kingstonissa. Jostain syystä bussi ei kuitenkaan sillä hetkellä kulkenut, joten päädyttiin kävelemään Tolworthiin ruokakauppaan. Kyseinen kauppa oli M&S, joka nimettiin kaupaksi, jossa kiireiset asianajajat käyvät, kun ei eivät ehdi tehdä lapsilleen ruokaa. Illalla jalat oli kipeät, mutta kukaan ei valittanut mistään - oltiinhan me Lontoossa.

UNELMISTA TOTTA

''Joskus me sitten lähetään yhdessä sinne, ei haittaa vaikka 

siihen menis vuosia, mutta joku päivä me vielä tehdään se.''

Mä en ole kauheasti lyhyen elämäni aikana vielä matkustellut. Rhodos, Mallorca ja Kanarian saaret sekä tietysti tuolla suomenlahden toisella puolella oleva päiväristeilyjen kohdemaa. Muutamien vuosien ajan on ollut yksi maa, johon on ollut palava halu päästä - parhaan ystäväni kanssa tietenkin. Lontoo, Englanti. Viime keväänä se oli vielä kaukainen haave, koska matkustus ja eritoten Lontoo keventävät lompakkoa tuntuvasti. Loppukesästä kuitenkin rupesimme yhden yhteisen kaverimme kanssa puhumaan, että entä jos. Entä jos vaan otettaisiin ja varattaisiin matkat, kesätyörahat olivat tilillä ja niille halusin jotain fiksua käyttötarkoitusta. Jonkin aikaahan siinä meni, kun piti sumplia kaikki läpi. Missä yövytään, hotellit on niin kalliita, millon lähdetään, kauan ollaan, millä lennetään ja sitä rataa. Minun ollessa vielä alaikäinen piti myös miettiä, että kuka saadaan vähän katsomaan peräämme, jotta porukat päästivät lähtemään. Loppuvuodesta kaikki rupesi kuitenkin olemaan selvää ja lennot varattiin, mistä alkoikin sitten armoton päivien laskenta. 

17.3 hypättiin kaverini kanssa bussiin, jolla suunnattiin Helsinkiin porukkamme kolmannen osapuolen luokse yöksi. Seuraavana aamuna herätys soi tajuttoman aikaisin, mutta se ei haitannut miettien mikä meitä odotti. Lentokentällä kaikki sujui hyvin, päästiin portille ajoissa ja pian oltiinkin jo koneessa matkalla Heathrown lentokentälle. Siinä oli vähän epätodellinen olo, että nytkö se tapahtuu. Yksi suurimmista unelmista, vieressä kaksi ihanaa ystävää ja Lontoossa odotti upea asunto viideksi päiväksi ihan vain meidän käyttöömme. 

Asuttiin oikeella suburbia-alueella, joten päästiin näkemään sitä oikeaa Englantilaista elämää. Alue oli onneksi rauhallinen, vaikkakin parin minuutin kävelymatkan päässä oli niitä hieman levottomimpiakin asutuksia. Kauheasti ei asunnolla kuitenkaan aikaa vietetty, vaan otettiin jokaisesta hetkestä kaikki irti. Käveltiin joka päivä jalat kipeiksi, käytiin katsomassa tunnettuja nähtävyyksiä, suhailtiin metrolla sinnetänne ja rakastuttiin entistä syvemmin Lontooseen. Kaikki ihmiset olivat niin ystävällisiä, ensimmäisenäkin päivänä kaverini kysyi neuvoa postimieheltä ja hän piirsi meille kartan, vaikka työt odottivat.

Jokaisesta päivästä on niin paljon kerrottavaa, että ei ole mitään järkeä sovittaa kaikkea yhteen postaukseen. Niinpä aion tehdä monta Lontoo-postausta ja kertoa suhteellisen yksityiskohtaisesti matkastamme. Kuviakin on tulossa paljon, vaikkakin suurin osa on otettu kännykällä, kun en jaksanut raahata kameraa kokoajan mukana. Mutta see you, seuraavaan postaukseen!